SHAKE IT TILL YOU MAKE IT

Kaikki mikä on oikeaa ja totta, pysyy. Kuplat puhkeavat. -Merja Vidgren.

Oulun reissulla perheeni luona muistelimme ja nauroimme vedet silmissä sitä miten rakas serkkuni, idolini, lapsuuden esikuvani opetti mulle jo varhain, että kun tanssii niin pitää tanssia silleen kunnolla, terävästi mutta pehmeesti ja voimakkaasti. Minua 11-vuotta vanhempi serkkuni tanssi punainen mekko päällä Michael Jacksonin ja lattareiden tahtiin. Silloin oli myös joku Lambada villitys päällä. Hän oli tosi taitava ja luonnollinen tanssissaan. Hänen haaveensa oli aina ollut olla ammattitanssija. 

Punainen mekko vaihtoi kuitenkin omistajaa ja minä toteutin hänen unelmansa. Oulusta asti hän on seurannut tanssiuraani ja on ollut suuri vaikuttaja sen syntymisessä tiedostamattaan. 

Nyt minäkin tanssin terävästi, mutta pehmeästi sekä joskus myös punainen tai yleensä pinkki mekko päällä.

Aloitin tanssin harrastuksen lapsena toka luokalla. Tuohon aikaan olin täysin heppahullu ja kulutin kesät ratsastusleirillä maalla. Rakastin hevosia! En ollut ollenkaan tanssityttö vaan enemmänkin hieman landella viihtyvä rämäpää. Limudiskoissakin katsoin vain sivusta kun muut tanssivat. Minua ei tanssilattialle saanut.

Uusi luokkakaverini sai kuitenkin houkuteltua minut Discotanssitunnille. 

Suitset vaihtuivat kokonaan tanssikenkiin, joita tarvittiin jokaiseen lajiin erit. Lapsena minulla oli rajaton pääsy kaikille City Dancen tanssitunneille, jossa treenasin jazzia, nykäriä, showtanssia ja katutansseja. Samoilla breikki tunneilla trenaattiin putoushahmon Folke Runqvistin ”Ätän” kanssa. 😁❤︎

Tanssitreeneissä kävin päivittäin. Olen onnellinen, että sain kasvaa tanssijana Oulussa, sillä siellä tehtiin kaikki kunnolla, eikä siellä ollut minulla muuta tekemistä kuin tanssi. ”Wanna beitä” ei myöskään ollut vaan kaikki olivat aidosti sitä mitä olivat joka solulla. Tanssijat olivat tanssijoita ja muusikot muusikoita sekä ammarit ammareita, eikä fake it till you make it asenteella pärjänny! Perus vahvan tanssin tekniset taido tolenkin hankkinut kotikulmiltani. Oulusta tulee useita hyviä tanssijoita ja (marketeilla pörrää edelleenkin paljon ammareita! Tämän totesin viime Oulun reissullani, kun kävimme marketeilla ihan vain kaupassa, jossa oli kovat menot perjantai-iltana  ja ammarit heittämssä p-rallia. Todella huvittava näky.) 😅

No enivei.

Tanssi oli tuolloin nuoruusvuosina harrastus, jonka lomassa heitin tanssikeikkoja Matin ja silloisen tanssiryhmäni AD/HC:n kanssa. ”Ajatusten dynamiikkaa hardcore versiona. 😀 🤘 Me oltiin kolmen tytön ryhmä ja esiinnyimme festareilla sekä muissa tapahtumissa. Meijän show musat koostui mm. Alice Cooperin Poisonista, Nirvanan Smells like teen Spiritistä…

Yhtenä kesänä oltiin Q-Stockissa festareilla päälavalla PMMP:n lämppärinä. Oi mitä aikoja! Näihin aikoihin mahtuu vielä tanssishowt maikkarin chattiohjelmassa nimeltään Pulssi, joka pyöri aina öisin MTV 3:lla Jaajo Linnonmaan juontamana. Voi mitä menoa! Voitimpa vielä tanssikisoissa matkan Las Vegasiin. Noina aikoina sitä treenattiin kuitenkin tärkeitä taitoja, esiintymistä ja koreografioiden tekemistä, sekä tanssivaatteiden ompelua ja showmeikkejä. Nyt helpottaa kun kisameikki syntyy hetkessä ja visio esiintymisasuista on aina selkeä. Pientä pukujen tuunamista pitää tehdä omille esiintyville oppilaille nykyisin aina. Jokseenkaan ei ole meno siis paljoa muuttunut lapsuus- ja nuoruusvuosiltani.


KUVA: MINÄ JA ROKKITYTÖT

KUVA: MINÄ JA MATTI

MATKA JATKUI HELSINKIIN JA SALSAN PARIIN

Helsinkiin muuttaessani aloin opiskella psykologiaa, sillä en päässyt sisään Teatterikorkeaan. Tämä oli pettymys minulle, sillä en ollut paljoa muuta suunnitellut elämäni varalle muutakuin sinne pääsemisen ja sieltä valmistumisen näyttelijän tai tanssijan ammattiin. Psykologia oli mun vahvuus lukiossa, aloin siis opiskella psykaa ja luovutin tanssiunelmieni suhteen ammatillisessa mielessä. Ajattelin, että tanssi ei sittenkään ollut minun tieni ja hyväksyin, että tanssi pysyy harrastuksenani. Aivan hyvä niinkin.

Nautin suunnattomasti Psykan opinnoista, mutta jotain puuttui. Samalla kun suoritin Psykologian opintoja tein iltasihteerin hommia Kuubalaisessa Salsatanssikoulussa, jossa aloitin salsan harrastuksen. Mielessäni ei käynytkään, että jonain päivänä olisin Salsan ammattilainen, maailman kuudenneksi paras tai opettaja saatikka Salsakoulun omistaja! Mä en edes ihan hirveesti pitänyt salsasta alkuun vaan olin enempi Street Girl tai jotain sellaista. Salsassa ei saanut kai pyöriä niinkuin aina halusin tehdä kunnes kokeilin niin sanottua ”La, Crossbody salsaa,” eli salsaa joka tulee Yhdysvalloista. Sitten se olikin menoa ja loppua ei näy. Tää oli mun juttu! Siitä se sitten alkoi spinnaaminen, jota rakastin. 

Lapsena saatoin pyöriä tunnin putkeen ja nyt opetan spinnaamista työkseni.  

Lisäyksenä vielä, että suomessa salsatanssin harrastaminen ja opettaminen jakautuu kahden tyylin Salsaan. Salsa joka tulee Yhdysvalloitsa ja jota tanssitaan linjassa, tai salsatyyliin, joka tulee Kuubasta, ja jota kutsutaan usein myös Casinoksi, jota tanssitaan puolestaan ”miehen ympäri”. Yhdysvallasta tulevassa salsassa naisella on iso rooli tanssissa ja hän tekee muun muassa, paljon spinejä ja stylingejä tanssin aikana. Eli just niin mun juttu vaikka rakastan molempia salsatyylejä! 💃🏻

Tuolloin tanssin hullun lailla vain salsaa ja bachataa sekä muita lattareita vain harrastusmielessä, sillä olinhan luovuttanut tanssin suhteen ammatillisessa mielessä. Nautin treenaamisesta ja sosiaalitanssitapahtumista. Kävin salsafestareilla suomessa ja ulkomailla. Istanbulin salsafestareilta voitin arvonnassa liput Berliinin salsafestareille. Ja taas mentiin. Se, että sain elää täysillä tanssijan roolissa pitkään ennen kuin aloin opettaa salsaa ja bachataa, on syy siihen, miksi nautin suunnattomasti työstäni ja voin sen parissa hyvin. Minusta on tärkeää olla kokenut lajissa jota toisille opetat. Henkesi pitää olla sovussa osaamisesi kanssa, muuten seuraa harmia “kuspäit”, sillä liian suuret paineet liian aikaisessa vaiheessa aiheuttavat kohtuutonta sterssiä. 

VOITTAMATON AKHILLEUS

Voidaan puhua myös Akhilleen syndroomasta, joka on seurausta juuri edellä mainistemastani tilanteesta. Se on latistava ilmiö ja voi viedä innostuksen tekemisen pariin kokonaan aiheuttaen syvät traumat omasta epäonnistumisesta. Olen tarkkaillut ilmiötä ja havainnut sen tapahtuvan myös tanssimaailmassa. Akhilleen syndrooma on sellainen ilmiö, jossa henkilö näyttää vahvalta päällisin puolin ja on saavuttanut nopeasti suosiota. Sisimmissään hän tuntee itsensä kuitenkin pieneksi peläten, että muut huomaavat ettei hänen taitonsa olekaan niin hyvät kuin mitä on annettu ymmärtää. Ihminen kokee itsensä huijariksi ja alkaa suojella itseään, ettei paljastuisi. Itsensä suojelemiseksi kuluu paljon energiaa, joka saattaa johtaa loppuunpalamiseen, ylitsepääsemöttömään stressiin, jota suosion lisääntyminen lisää vain entisestään. 

Nimi Akhilleen syndrooma tulee vertauskuvallisessa mielessä vahvasta ja voittamattomasta soturista nimeltään Akhilleus, joka on kuolematon. Hänellä on vain yksi heikko kohta vasemmassa kantapäässään, jota hän suojelee vihollisiltaan, sillä vihollisen siihen osuessa tulee varma kuolema.

Akhilleen syndrooman myötä elämästä alkaa hävitä ilo ja tilanteet alkavat olla suojelua, pelkäämistä, joka puolestaan voi johtaa jopa ahdistuneisuushäiriöihin, paniikkikohtauksiin tai muihin mielen häiriöihin. Onnea on siis se, että on mahdollisuus kypsyä ja kasvaa yhteisössä luontevalla tavalla askel kerrallaan. 

MATKA JATKUU RUOTTIN KAUTTA HONKKAREIHIN JA MAIJJAMIIN

..Sitten tuli Olli ja lähdimme ensimmäisiin salsakisoihin Ruotsiin ja Hong Kongiin. Ruottalaiset voitettiin ja Hokkareissa saatiin 3.sija amatöörisarjassa. Sitten tuli Niki ja lähdettiin Miamiin ja kuudes sija salsassa ja bachatassa ammattilaisten sarjassa. 

KUVA: MINÄ JA OLLI HONKKARISSA

Ihan huomaamatta musta tulikin ammattilainen ja suosittu ope. Sitten toimin tanssin opettajana pitkään kunnes yksi asia johti taas toiseen ja perustin oman tanssikoulun. Kaikki tämä tapahtui yleisön pyynnöstä. Lisää tästä prosessista voi lukea Still Dancing synnystä ensimmäisestä blogistani, jossa kerron konkreettisia asioita, miten päädyin perustamaan oman tanssikoulun ja mitä haasteita olen prosessin aikana kokenut.

Seuraavaksi matka jatkuu tanssikoulun pyörittämisen arkisissa askareissa ja suunnitteilla on uusiakin bisneksiä tanssikoulun yhteyteen, mutta askel kerrallaan kuitenkin. ☝️ Muista tanssi ja kisatavoitteista on viel vaikea sanoa, koska Korona on sulkenut tapahtumia. Päivä kerrallaan siis ja matkan tarkoittavalla tavalla. #stilldancing 

hanna still Miami

KUVA: HANNA MIJAMISSA

Similar Posts